Keisarinkosken sahan historiaa
Keisarikosken sahan perustaja oli everstiluutnantti Lennart Forstén. Forsten syntyi Haminassa, jossa hänen isänsä oli kadettkoulun opettajana. Perhe muutti Pietariin jossa Lennart kävi Mihailovin tykistöakatemiaa. Vuonna 1881 Forsten sai komennuksen valvomaan Keisarinkosken yläjuoksulla olleen Turpaan ruutitehtaan toimintaa. Ruutitehdas räjähti vuonnna 1990 ja Forstén siirtyi Pietarin lähelle Ohtuan ruutitehtaalle, mutta erosi palveluksesta everstiluutnantin arvolla 1893. Hän osti Liikkalan hovin ja myöhemmin myös Sippolan hovin. Vuonna 1898 hän rakennutti Keisarinkoskeen sahan ja höyläämön.
Hovit olivat valtavia maa-alueita, joihin kuului lukuisia torppareita. Torpparien kanssa oli erilaisia kahnauksia ja kun lopulta torpparit itsenäistyivät tuli isojen hovien talouden pito vaikeaksi ja Forstén ajautui konkurssiin. Myöhemmin Forstén toimi Reitkallin maatalous- ja puutarhakoulun omistajana ja johtajana.
Kannusjärveltä kotoisin ollut Liikemies Vihtori Yrjönen osti sahan Forsténin konkurssipesältä vuonna 1909. Hän omisti jo ennestään Metsäkylän sahan ja laajensi liiketoimintaa myöhemmin Karjalan Puu Oy:n kautta Pietarin lähistölle. Yrjösen liiketoiminnat joutuivat puolestaan vaikeuksiin vuoden 1929 New Yorkin pörssiromahduksesta alkaneen 1930-luvun aikana.
Keisarinkosken sahan hoidossa Yrjösen liikekumppanina toimi Ruotilalainen maanviljelijä Anton Puhakka, joka osasi arvioida ja mitata ostettavien puuerien suuruutta. Anton oli myös taannut Yrjösen lainoja ja joutui niitä laman aikana maksamaan ja sai siirtä korvauksena Keisarinkosken sahan hallintaansa. Myöhemmin hän joutui myös itse taloudelisiin vaikeuksiina ja saha siirtyi 1943 Markku Rasin omistukseen.
HAMINAN LEHTI
N:o 79 1927
Torstaina heinäkuun 21.
Paikallisuutisia
Tehtailija Vihtori Yrjönen 50-vuotias.
Tunnettu kymenlaaksolainen liikemies ja monilla muilla elämän toiminnan aloilla suuresti ansioitunut kansalainen, tehtailija Vihtori Yrjönen täyttää huomenna 50 vuotta.
Tehtailija Yrjönen on syntynyt kesän kauneimpana aikana, heinäkuun 22 p:nä 1877 Kannusjärven Yrjösellä. Lapsuusvuosien varsinaiseksi kotipaikaksi muodostui kuitenkin Toikanmäki Kannusjärven alapäänkylässä, jonne vanhemmat muuttivat pojan ollessa puolen vuoden ikäinen. Toikanmäkeen liittyvät tulevan liikemiehen varhaisimmat muistot - liikemiehen, joka ei kuitenkaan viettänyt lapsuuttakaan huolettomissa leikeissä, vaan kävi jo pienenä poikasena töihin käsiksi. Isältä, Antti Yrjöseltä, joka oli aikanaan tunnettu taitavana puuseppänä ja sellaisena vanhan kansan työmiehenä, joka vuodesta toiseen ahersi säännöllisesti vähintään 12 tunnin työpäiviä, oli hän nim. saanut kallisarvoisen perinnön - työn ilon, joka kannusti häntä eteenpäin ja innosti voittamaan ylivoimaisiltakin tuntuneet vaikeudet.
Pienen pojan aika ei siis kulunut toimettomuudessa, vaan oli hänellä oltava aina jotain askartelemista. Ensimäinen toimiala oli karjanpaimenen, sitten marja- ja kalastajapojan, jonka mieli teki omin ansioin auttaa vanhempiaan elämänhuolten huojentamisessa. Talvisin hän kävi pyhä- ja kiertokoulua, Kannusjärvellä kun ei vielä siihen aikaan ollut kansakoulua ja varojen puute teki pojan muualle lähettämisen mahdottomaksi.
Mutta kun Kannusjärvelle kansakoulu 1890 saatiin, oli lukuhaluinen poika ensimäisten joukossa ilmoittautumassa oppilaaksi. Varoistakaan ei silloin ollut enää puutetta, sillä kesällä oli hän isän mukana vuoraustöissä tarvittavan ”pääoman” itse kovalla työllä ansainnut. Seuraavat vuodet aina kevääseen 1893 kuluivat sitten koulun penkillä, kesäaikojen tullessa käytetyiksi isän kanssa hyvinkin tarkkaan puusepän töihin, v. 1891 Husulassa ja vuosina 1892 ja 1893 Haminassa.
Myöhään syksyllä 1893 pyysi maanmittari Juho Tarhonen Yrjöstä maanmittaustöihin. Pyyntöön hän suostui ottaen toimen vastaan mainitun vuoden joulukuun 12 p:nä. Keväällä 1894 Yrjönen siirtyi Hollolan pitäjän Okeroisten kylään sekä syksyllä samana vuonna edelleen Tarhosen kanssa Hämeenlinnaan. Senjälkeen kuluivat talvet kansliatehtävissä ja kesät maanmittaustöissä maaseudulla. Lokakuussa 1897 tuli Yrjönen siihen vakaumukseen, että sanottu toimi ei ole hänen alaansa. Sentähden hän sanoutui irti ja palasi kotiinsa Kannusjärvelle. Tammikuussa 1898 hän sitten pääsi ensimäisen kerran kosketuksiin tulevan päätoimialansa kanssa. Silloin hän nim. tuli töihin maanviljelijä ja laivamestari Kalle Mäkelälle, jolla oli Kattilakoski-niminen saha Onkamaalla.
Syys-marraskuussa oli Yrjönen Ahvenanmaalla ruotsia oppimassa. Tällä matkalla, Helsingissä ollessaan, sai hän kuulla, että pääkaupunkiin oli vuosi sitten perustettu liikemiesten kauppaopisto. Tämä uutinen ei jättänyt häntä rauhaan, ennenkuin hän syksyllä 1900 tapasi itsensä opiston oppilaana rakkaitten liikekirjojen ääressä. Kansakoulun käyneelle oli luonnollisesti alkutaival vaikea. Mutta kun uutteruus kykenee suuretkin esteet voittamaan, sujui opiskelu hyvin ja Yrjönen läpäisi 3-luokkaisen kauppaopiston keväällä 1903 saaden viiden parhaan oppilaan joukossa kiitettävän keskiarvon. Välikesinä oli hän ollut, ensimäisenä Virossa saksaa oppimassa ja toisena Raumalla perehtymässä lautatarha- ja laivaustöihin.
Koulun päätyttyä avautuivat Yrjösen eteen miehuuden työvuodet, jotka hän päätti käyttää itsenäiseen liikemiestoimintaan, jos vaan siihen vähänkin mahdollisuuksia avautuisi. Kesän 1903 toimi hän kuitenkin englantilaisen toiminimen J. W. Baird & C:n mittarina Haminassa, kunnes jouluk. 5 pnä samana vuonna yhdessä Kalle Mäkelän pojan, Topi Mäkelän kanssa osti M. Demidoffin ja N. Aladinin Metsäkylän Sahakoskessa omistaman pienen yksiraamisen ja vesiturbiinilla käyvän sahan. Samassa kuussa Yrjönen muutti vakinaisesti Metsäkylään asumaan taloon, joka oli sahan kauppaa seurannut. Yhteistoiminta Mäkelän kanssa päättyi jo seuraavana vuonna, jolloin hän osti tämän osuuden päästen siten päämäärään, johon oli uskollisesti pyrkinyt.
Jos tehtailija Yrjösen ponnistelu eteenpäin oli tähän saakka tapahtunut hellittämättömän työn merkeissä, niin tästä lähtien työtaakka vaan lisääntyi vuosien varsilla sitten moninkertaistuen. Hänen ensimäisenä tehtävänään oli hankkia omistamaansa sahaan apuhöyrykone, ryhtyä Vehkalahdelta ja Sippolasta hankkimaan raakatavaraa sekä solmia koti- ja ulkomaisten liikemiesten kanssa liiketuttavuuksia. Toiminta sujuikin suunnitelmien mukaan aina elokuun 9 päivään 1911, jolloin Yrjöstä kohtasi ankara isku. Silloin nim. Metsäkylän saha paloi paroksi.
Sanotaan, että koettelemukset vain karaisevat tarmon miestä. Ja niin kävi tässäkin tapauksessa. Palaneen sahan tilalle kohosi pian uusi ja entistä ehompi: 2-raaminen höyry- ja vesisaha, joka valmistui keväällä 1912. Vielä samana vuonna syystalvella sai saha oman sähkövalaistuksen, jota riitti myös osalle kyläläisiä sekä seuraavina vuosina yhä useampiin taloihin, niin että nykyään miltei koko Metsäkylä saa valoa ja voimaa Yrjösen sahan sähköturbiinista.
Uudistusinnostus ei pysähtynyt tähänkään. Kun nim. vanhassa sahassa olleen mallin mukaan uuteen rakennettu yksinkertainen jauhomylly ei kyennyt täysin tyydyttämään kasvaneita vaatimuksia, rakennettiin v. 1916 suuri nykyaikaisille koneilla varustettu sähkömylly, joka kykeni jauhamaan kaikkia viljalajeja sekä valmistamaan ryynejä.
Elokuun 15 päivää vasten yöllä v. 1919 kohtasi tehtailija Yrjöstä toinen onnettomuus. Uusi sahalaitos ja sähkökeskus paloivat nim. poroksi. Vahinko tällöin oli sitäkin tuntuvampi, kun palanut omaisuus oli vakuutettu ainoastaan yksi viidesosa todellisesta arvosta. Silloin todella tarvittiin omistajan kaltaista suomalaista sisua ja kovaan kohtaloon alistumista, ettei mieli päässyt tyyten masentumaan. Metsäkylään ei paikalla uutta sahaa rakennettu, vaan oli Yrjönen kolmisen vuotta yhteistoiminnassa kauppaneuvos K. Aladinin kanssa käyttäen tänä aikana Tervasaaren sahaa. Keväällä 1922 alkoivat Metsäkylässä taas sahan rakennustyöt, aluksi yksiraamisen vesisahan, joka kuitenkin jo seuraavana vuonna muutettiin kaksiraamiseksi höyrysahaksi. Sen toiminta on viimeksi kuluneina vuosina mennyt tasaisesti eteenpäin saaden tarvitsemansa puumäärän, paitsi Vehkalahdelta ja Sippolasta, osittain myöskin Kymistä, Iitistä, Valkealasta ja Luumäeltä.
Jo aikaisemmin oli tehtailija Yrjönen laajentanut liiketoimintaansa. V. 1908 oli hän nim. ostanut Keisarinkosken sahan Kannusjärvellä, v. 1914 Turpaantilan ja myllyn Sippolasta, erinäisiä muita metsä- ja maanviljelystiloja Vehkalahdelta ja Sippolasta sekä v. 1915 suurehkon maatilan Uudenkirkon pitäjästä läheltä Perkjärven asemaa rakennuttaen sitten viimemainitulle tilalle pienen sahalaitoksen ja myllyn.
Itsenäisen liiketoiminnan lisäksi on tehtailija Yrjönen osakkaana parissa puutavarayhtiössä. Niinpä hän oli mukana perustamassa Karjalan Puu Oy:tä, jonka puheenjohtajana on koko ajan toiminut. Samoin on hän alusta lähtien ollut osakkaana ja johtokunnan jäsenenä Oy Ämmäkoskessa.Luulisi, että näin laajasta liiketoiminnasta ei olisi liiennyt aikaa muihin harrastuksiin. Niin ei ole kutenkaan laita Yrjöseen nähden. M.m. hevoskasvatuksen ja -hoidon alalla on hän ympäristössään tehnyt erittäin huomattavaa työtä. Itsellään on hänellä ollut yht'. aikaa toistakymmentäkin kantakirjatammaa ja 5-6 kantakirjaoritta. Kuuluen lisäksi toistakymmentä vuotta Läntisen Viipurin läänin Hevosjalostusliiton johtokuntaan on hän voinut koko Kymenlaakson ja Lounais-Karjalan hevosrodun parantamiseksi tehdä esimerkillistä työtä. Myöskään karjanhoito ja maanviljelys ei ole hänelle vierasta, sillä hän on niitä harrastanut omilla tiloillaan.
Tehtailija Yrjönen on kuulunut pariin otteeseen, ensimäiseen ja nykyiseen Vehkalahden kunnanvaltuustoon. Hän on ollut kunnantilintarkastajana parikymmentä vuotta, Vehkalahden Säästöpankin tilintarkastajana yli 10 vuotta, Vehkalahden tilanhoitokomiteassa, Kymenlaakson suojeluskuntain piiriesikunnan jäsenenä kolme vuotta, Vehkalahden suojeluskunnan esikunnassa kaksi vuotta ja sen aluepaikallispäällikkönä toista vuotta sekä Haminan Satamakomitean jäsenenä vuoden. Kiitollisuuden osoitukseksi vapaaehtoisessa puolustusjärjestössä suorittamastaan uhrautuvasta toiminnasta sekä sille suomastaan huomattavasta aineellisesta tuesta on ylipäällikkö suonut Yrjöselle suojeluskuntain rautaisen ansioristin.
Suojeluskuntatoiminnan ohella on tehtailija Yrjönen osoittanut aivan erikoista huomiota urheilulle, jota hän terveydekseen on itse harrastanut. Metsäkylän Kurssi on saanut hänestä vankimman tukipylvään. Innostaen ja kustantaen urheilijain matkoja, joilla monena vuonna oli joukkueen johtajana itse mukana, on hän tehnyt aktiiviurheilun hyväksi tunnustettavaa työtä. Yrjösen ansiota on myöskin se, että Metsäkylä sai jo niin aikaisin kuin v. 1914 oman urheilukentän, jonka rakentamiseen hän käytti sahalaitoksensa miehiä. Huomattavia ovat myöskin ne summat, jotka olympialaisedustuksemme, toimintansa alkanut urheiluopisto ja muu liikuntakasvatustoiminta on häneltä saanut.
Haminan Lehdellä on aivan erikoinen syy osoittaa tehtailija Yrjöselle syvää kiitollisuuttaan, sillä hän on lehtemme koko toimiajan ollut sen vilpitön ystävä ja lehtiyhtiömme uskollisimpia ja vankimpia osakkaita. Hän oli vuoden 1907 lopulla perustamassa Haminan Lehteä kustantavaa, Haminan Suomalainen Sanomalehti- ja Kirjapaino Osakeyhtiötä tullen helmikuun 15 p:nä 1908 valituksi ensimäisen johtokuntamme jäseneksi. Siinä ominaisuudessa hän suurella harrastuksella seurasi ja tuki yhtiön ja lehden lapsuusajan toimintaa toukokuun 31 päivään 1913, jolloin hänet valittiin varapuheenjohtajaksi. Puolentoista vuoden kuluttua tehtailija Yrjösen oli lehtiyhtiössämme astuttava vielä vastuunalaisempaan toimeen, sillä joulukuun 21 p:nä 1914 pidetyssä kokouksessa hänet valittiin puheenjohtajaksi. Tätä tointa on hän nyt katkeamatta hoitanut kolmetoista ja puoli vuotta ja tavalla, joka ei jätä toivomiselle tilaa. Kesken omien liike- y.m. kiireittensä on hän nim. näinä monina vuosina ollut aina valmis saapumaan kokouksiin neuvottelemaan sinä aikana käsitellyistä moninaisista asioista. Ja muulloinkin, milloin tarvis on sitä vaatinut, on hän auliisti antanut ohjeita sekä ollut ensimäisenä laatimassa uusia suunnitelmia tämän lehden ja sitä kustantavan yhtiön edelleen kehittämiseksi. Sanalla sanoen: Yrjösen veroista miestä on aniharvoilla maaseudun sanomalehtiyhtiöillä onni saada johtajakseen.
Luonteeltaan on tehtailija Yrjönen lämminsydäminen, iloinen ja aina avulias. Hänen välitön sydämellisyytensä ei tee mitään eroa eri yhteiskuntaluokkien välillä, vaan on hän kaikille yhtä ystävällinen, kohtelias ja huomaavainen. Hän jos kuka on jalo ja hieno persoonallisuus sanan syvällisimmässä merkityksessä.
Kesän kukkeimpana aikana, kaikkien rakastamana ja kunnioittamana tehtailija Yrjönen viettää maatilallaan Sippolan Korpisillassa 50-vuotispäiväänsä huomenna. Runsaat ja lämpimät ovat ne onnittelut, jotka hän tällöin tähänastisen, erittäin ansiokkaan ja monipuolisen elämäntoimintansa johdosta saa vastaanottaa. Näihin onnitteluihin Haminan Lehti sydämellisesti yhtyy samalla toivottaen 50-vuotiaalle puheenjohtajalleen korkeimman siunausta ja monen monia virkeitä elämänvuosia vuosia, jotka koituvat kaikinpuoliseksi menestykseksi ja onneksi.